Muuntajista

Muuntajat ovat lähes väistämätön paha putkilaitteissa. Ne ovat raskaita ja kalliita. Ne tuottavat säröä bassoalueella ja taajuusvasteen heittoja audiokaistan yläpäässä. Muuntajaton ”peräpää” on mahdollista toteuttaa joissain laitteissa, jos on valmis tinkimään hiukan matalien impedanssien ajamisesta, mutta ottopuoli on käytännössä järjetöntä yrittää tehdä ilman muuntajaa.

Putket toimivat suurilla jännitteillä ja impedansseilla, joten muuntajat ovat tarpeen impedanssisovituksessa ulkomaailman kanssa. Putkia on vain n-tyyppiä, puolijohteita sekä n-, että p-tyyppiä. Tämä vaikuttaa myös suuresti muuntajien tarpeeseen.

Täysin neutraalia muuntajaa ei ole olemassa. Itse asiassa muuntajien mitattavat ”virheet” ovat usein niin selviä, että välillä tuntuu oudolta että niistä menee signaalia läpi ollenkaan, ilman että se tuhoutuu täysin. Tämä ajatus kielii todennäköisesti siitä, että olemme tottuneet modernien puolijohdelaitteiden lähes täydellisiin taajuusvaste- ja säröarvoihin.

Hyvät muuntajat maksavat rahaa. Itse käytän vain Lundahlin muuntajia, enkä pelkästään tehtaan läheisen sijainnin takia. (toimitusajat voivat silti olla pahimmillaan kaksi kuukautta) Lundahlin käyttämät rakenteet ovat hyvin ajateltuja ja toteutettuja ja Per Lundahlin antama tekninen tuki arvokasta. Tuotteiden laadusta kertoo jotain se, että Vari-Mu:n signaalitien kolme muuntajaa eivät aiheuta juuri minkäänlaista värittymää, ja se vähäinen väri jonka ne tuottavat koetaan vain suotuisaksi.

Vaikka muuntajien mitattavat puutteet ovatkin hyvin selkeät on niiden korrelaatiota kuultaviin värittymiin usein mahdotonta ymmärtää. Viime aikoina olen rakentanut erityisesti masterointilaitteita käyttäen muuntajia, joiden sydän on amorfista terästä. Eroa tavalliseen piirautasydämeen on hyvin hankala mitata tarkoillakaan laitteilla ja valinta on tehtävä kuulonvaraisesti. Tämä on yksi niistä valinnoista, joissa ei ole mitään mitattavaa eikä edes riittävän uskottavaa fysikaalista selitystä, mutta on pakko uskoa mitä asiakkaat kertovat havainneensa.

Jotain hyvääkin muuntajissa kuitenkin on. Ne yksinkertaistavat aktiivista elektroniikkaa huomattavasti. Esimerkiksi äärimmäiseen minimalismiin viety V804-etuasteeni käyttää vain kahta aktiivista komponenttia signaalitiellä. Jos haluaa, niin voi uskoa tämän olevan suotuisaa äänenlaadun kannalta.

Muuntajat tunnetusti tuottavat myös täysin kelluvat, galvaanisesti erotetut tulot ja lähdöt. Maalenkit eivät tule ikinä olemaan ongelma. Yhteismuotoisten häiriöiden vaimennus on poikkeuksetta hyvä. Kytkennöissä symmetroimattomiin laitteisiin ei synny tason pudotuksia.