"Filosofia"

Pyrin kaikissa laitteissani luotettavuuteen, hyvään käyttötuntumaan, hyvään ergonomiaan ja tietenkin hyvään äänenlaatuun. En pidä erityisemmin "värittävien" laitteiden filosofiasta. Yritän myös kaikin tavoin välttää laitteiden väliset yhteensopivuusongelmat, joten impedanssit ovat järkeviä molempiin suuntiin ja yliohjausvara on kaikissa laitteissa vähintäänkin riittävä. Monikäyttöisyys on mielestäni tärkeää, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokaiseen laitteeseen olisi tungettu mahdollisimman suuri määrä toimintoja. Tarkoituksenmukaisuus ja monimutkaisuus ovat eri asioita.

Kaikki laitteeni ovat käsityötä. Kaikelle käsityölle on tyypillistä mahdollisuus tehdä asiat sekä todella huonosti että todella hyvin. Kyse ei välttämättä ole käytetyistä työtunneista vaan asenteesta ja ammattitaidosta. Käsityö sinänsä ei siis ole tae laadusta, mutta se vaikuttaa usein suotuisasti tuotteen pitkäikäisyyteen, tarkkuuteen ja huollettavuuteen. Teolliset ratkaisut käyttävät mahdollisimman paljon piirilevyjä, lattakaapeleita ja puristusliitoksia työmäärän vähentämiseksi. Kaikki nämä ratkaisut eivät välttämättä ole huonoja, osa on yksinkertaisesti huonosti käsityöhön ja piensarjoihin sopeutettavissa. Mutta esimerkiksi sarjatuotetuissa laitteissa suosittu kaikkien komponenttien kokoaminen piirilevyille, mukaan lukien liittimet ja kytkimet, on potentiaalisesti lyhytikäinen ratkaisu ja hankaloittaa korjaus- ja modifiointitoimenpiteitä.

Knif-laitteiden kotelot on valmistettu CNC-koneistetuista anodisoiduista alumiinilevyistä. Sivulevyt ovat 10mm paksut ja pohja- ja etulevyt nelimillisiä. Tämä ei valitettavasti ole halpaa, mutta lopputulos palkitsee. Kotelot ovat täydellisen jäykkiä ja vakuuttavan näköisiä. Putkilaitteissa on hyvä käyttää alumiinirunkoa, koska se ei johda verkkomuuntajien häiriökenttiä kuten teräspelti, eikä aiheuta näin potentiaalieroja kotelon eri osien välille. Paksut alumiinilevyt toimivat erinomaisina jäähdytyslevyinä virtalähteen regulaattoreille. Etupaneelien merkinnät ovat graveerattuja ja väritäytettyjä, eivät siis silkkipainettuja.

Signaalitien tärkeimmät komponentit ovat muuntajat. Lundahlin muuntajien laatu on legendaarinen ja ne on suunniteltu suhteellisen järkevän hintaisiksi. Monien laitevalmistajien mainostama ”special made transformers” on valitettavan usein kiertoilmaus halvan alihankkijan käyttämiselle.

Putkien suhteen yritän luovia järkevästi NOS-putkien (new old stock) ja edullisten nykyvalmisteiden välillä. Tietyt suositut tyypit ovat NOS:sina yksinkertaisesti liian harvinaisia ja kalliita jopa tasokkaisiin studiolaiteisiin. Toisaalta pääteasteissa käyttämäni erinomaisen lineaarinen 5687 on edelleen helposti saatavilla ja suhteellisen edullinen. Putkia joissa lukee ”China” ei laitteistani löydy. Toisaalta en ole kovin vastaanottavainen folklorelle, joka kertoo milloin minkäkin merkin olevan paras. Jos putki on mikrofoninen, lyhytikäinen, ei täytä tyyppinsä speksejä tai kohisee, se on huono. Muuten se on hyvä. Nykypäivänä tuotannossa olevat putkityypit ovat valitettavasti lähinnä kitara- ja hifikäytöstä periytyviä putkia. Tästä syystä, ilman sen ihmeempiä esoteerisia selityksiä, on usein pakko käyttää vanhaa tavaraa, jos tavoitteena on kytkennän optimointi viimeiseen piirtoon asti.

Putkityypin saatavuus pitää olla turvattu. Vari-Mu on sikäli hankala laite, että yksikään moderni putki ei sovellu sen strategiseen ensimmäiseen asteeseen kovin hyvin. Olen valinnut vanhan putken, jonka saatavuus näyttää erinomaiselta. Pidän politiikkanani kuitenkin aina sitä, että varastossa on aina vähintään yksi varaputkipari jokaista valmistunutta laitetta kohti. Tämä on tärkeää myös siksi, että valikoin ja sovitan putket tarkasti pareiksi (tyypillisesti 3/4 päätyy roskikseen) ja sen vuoksi asiakkaalle täytyy olla tarjota sovitettu pari myös tulevaisuudessa.

Tietyissä tapauksissa olen antanut periksi vanhoille ja kalliille putkille. Esimerkistä käy V804 Pre, jossa molemmat putket ovat 50-luvun saksalaista tuotantoa. V804-etuasteen ”sielu” on Telefunken EF804S, joka on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaita piensignaalipentodeita. Se tuntuu ensin kalliilta, mutta kun suhteuttaa sen korkean laadun ja uskomattoman pitkän käyttöiän hintaan, niin ratkaisu on kuitenkin varsin järkevä. Sille ei ole olemassa kovin hääviä modernia korvaajaa.

Passiivikomponenttien suhteen olen konservatiivinen. Signaalikondensaattorit ovat luonnollisesti polypropyleenenejä. En maksa merkkiä X olevista high-end kondensaattoreista kaksinkertaista hintaa taattuun teollisuustavaraan verrattuna. Virtalähteiden elektrolyyttikondensaattoreiksi valitsen 105-asteen tyyppejä, koska putkilaitteiden sisällä on usein varsin kuuma. 85-asteen kondensaattorin kestoikä jää varsin lyhyeksi laitteessa, jossa sen lämpötila voi olla 60 astetta. Jotkut materiaalit saa esitteissä kuulostamaan hyvin eksoottisilta ja kalliilta. Tai sitten niillä voi vihjata olevan erityisiä vaikutuksia äänenlaatuun. Otan vain yhden esimerkin. Käytän tefloneristeistä militaarilaatuista hopeoitua johtoa. Syy voi yllättää. Se on erittäin mukavaa työstää, ja korjaustoimenpiteet eivät jätä jälkiä, koska teflon ei sula vielä kolvauslämpötiloissa. Lisäksi johtimen säikeet on kierretty erityisen tiukasti yhteen, joten asentaminen helpottuu. Tietenkin johto "saundaa" aivan mahtavalta.

Pidän itsestään selvänä, että liittimet ovat Neutrikin valmistetta. Signaalitien kiertokytkimet ovat Grayhillin tai Elman tehtailta. Ylipäätään laadukkaaseen elektromekaniikkaan kuluu helposti neljännes laitteen osakustannuksista, mutta siitä tinkiminen on järjetöntä.

Laitteiden hinnoittelu perustuu puhtaasti komponenttikustannuksiin ja työn määrään. Uskon omien kokemusteni ja asiakaspalautteen perusteella, että ne ovat laatuunsa nähden kohtuuhintaisia ja pitävät arvonsa.

Päivitetty Mon Mar 2 23:15:49 2009